Äänitteet

Tilaa CD

Alkuääniä – Primal sounds CD
(Kuuntele ääninäyte – raidat 8 ja 13)

  1. Viritys (bon)
  2. Rauhoitus (aoum)
  3. Humus (improvisaatio)
  4. Kellumista (a+o kvintti)
  5. 7 vokaalia (uooaaei)
  6. 5 vokaalia (uoaei)
  7. Aqua (improvisaatio)
  8. Voimaääni 1 (bon)
  9. Voimaääni 2 (r)
  10. Voimaääni 3 (vii)
  11. Vulkaani (improvisaatio)
  12. Kirkastus (bon+vii kvartti)
  13. Kvasaarit (improvisaatio)

Kesto 49’35
Laulajina ovat lauluyhtye Ääni ja Pia Skibdahl.
Äänitetty marraskuussa 2002 Vihdin kirkossa

”Yhdessä äänessä on kaikki!” Vanhaan laulutapaan pohjautuvissa Alkuäänissä soi yhden äänen ohessa muitakin säveliä – yläsäveliä. Se on yläsävellaulua.

Liikkeelle lähdetään yksinkertaisista vokaaleista ja yhdellä äänellä laulamisesta. Erityisesti voimaäänissä tulevat kuuluviin yläsävelten huilumaiset soinnit. Äänien yhdistelmissä soi ikiaikainen, harmoninen äänimaisema.

Alkuääniä luo erilaisia tunnelmia ja mielentiloja:

  • Rentoutus: pitkä hiljainen vokaaliääni rentouttaa ja rauhoittaa
  • Aktivointi: yläsäveliä kilisevä voimaääni aktivoi, vapauttaa ja puhdistaa
  • Luovuus: harmoninen ääni-improvisaatio virittää luovuutta ja houkuttelee mukaan luomaan omia sävyjä äänimaisemiin.

Alkuääniä CD vie psykofyysiselle matkalle, joka on hoitava, ihmisen luovia voimavaroja vapauttava kokemus. CD sopii myös alkuäänien opiskeluun.


Primal sounds

cd_bt

Pyhiä lauluja – Sacred songs CD
(Kuuntele ääninäyte – raidat 1 ja 5)

Pyhiä lauluja Hildegard Bingeniläiseltä ja varhaiskeskiajalta. (Sacred songs by Hildegard von Bingen and from Early Middle Ages.)

  1. O Rubor Sanquinis (Bingen)
  2. Justus Germinavit (trad.)
  3. O Viridissima Virga (Bingen)
  4. Benedictus es Domine (trad.)
  5. Assumpta est Maria (trad.)
  6. O Virga Mediatrix (Bingen)
  7. O Aeterne Deus (Bingen)
  8. O Pastor Animarum (Bingen)
  9. Nunc Gaudeant (Bingen)
  10. O Nobilissima Viriditas (Bingen)

Kesto 49’35

CD sisältää Hildegard Bingeniläisen lauluja sekä muita lauluja varhaiselta keskiajalta. Laulut on laulettu soololauluna ilman säestystä. Laulut ovat latinankielisiä. CD-vihkossa ovat tekstit myös suomeksi ja englanniksi. Laulajana on Pia Skibdahl ja ”säestäjänä” vain Paavalin kirkko, Helsinki, 1998.

Taiteellinen, hengellinen, hoitava

Levyn ilmestyttyä vuonna 1998, totesin useissa haastatteluissa kokevani varhaiskeskiajan liturgisen laulun yhtä aikaa taiteellisena ja hengellisenä kokonaisuutena, johon samalla liittyy rauhoittavia ja hoitavia, jopa parantaviakin elementtejä.

Samoin ovat kokeneet myös lukuisat kuulijat. Minulle tulvi kirjeitä, kortteja, puheluja ja sähköposteja. Useimmiten on kiitelty levyn ”taivaallista” ja ”rauhoittavaa enkelisoundia”, mutta hyvin usein myös levyn hoitavuutta. Yllättävän monet kertovat ”levyn parantaneen” mitä erilaisimpia vaivoja (mm. migreeni, masennus, uupumus, iskias).

Hildegard-äänitteiden klassikko

Levy sai osakseen runsaasti arvostelumenestystä, ja se oli lähes vuoden klassisen musiikin eniten myytyjen levyjen listalla. Senkin jälkeen kysyntä on pysynyt vuodesta toiseen niin vakaana, että levyä voi täydellä syyllä nimittää Hildegard-äänitteiden klassikoksi. Levyn laulujen pohjalta tein myös laajan konserttikiertueen eri puolilla Suomea ja Eurooppaa vuosina 1998-2001. Myös konserttisarja sai osakseen paljon sekä yleisö- että arvostelumenestystä.


Otteita lehtiarvosteluista

Pia Skibdahl”Hänen musiikkinsa on aikamatka ikuisuuteen”
”On ilta. Istun Turun tuomiokirkon hämärässä odottamassa. Hyvin heikosti erotan kirkon sivulaivaan ilmestyneen punapukuisen naisen, joka seisoo paikallaan. Hänkin näyttää odottavan.
Sitten se alkaa. Ikiaikainen laulu syntyy ja elää tuomiokirkon holveissa. Jollakin tavalla tiedän, että laulaja on tuo punapukuinen nainen, mutta silti minusta oikeasti tuntuu, että kirkko laulaa. Tai voiko sitä oikeastaan nimittää edes musiikiksi? Pikemminkin se on ääneksi muuttunutta henkeä tai soivaa rukousta.
Punapukuinen nainen liikkuu laulaessaan kiertäen hitaasti koko vanhan kirkon. On kuin hän herättäisi kansallispyhätön henkiin holvi holvilta ja pylväs pylväältä.
Laulaja on Pia Skibdahl, joka esittää pyhiä lauluja varhaiskeskiajalta. Esitys ilmentää sekä huikeaa taituruutta että äärimmäistä sisäistämistä. Hänen musiikkinsa on aikamatka ikuisuuteen.
”Martti Lindqvist, Eeva 1/2001 kolumnissa ”Ajan rajat”

Keskiajan lauluja Lontoon Cityssä
”Lontoon vanhimman varhaiskeskiaikaisen Temppelikirkon kiviseinästä kiirii vähitellen voimistuva kirkas naisääni, josta erottaa hengellisistä lauluista tutun sanan: ”Halleluja”. Laulu kieriskelee ympäriinsä rotundan kaarevia seiniä ja kaiku kietoo kuuntelijan lumoihinsa. Pyörökappelin seinäviereltä astelee verkkaisesti näkyviin nuori laulajatar, joka seisahtuu keskilattialla temppeliritarien kivisten muistopaasien väliin. Kohta hän suuntaa korkean sopraanonsa kohti katon keskikupolia ja jatkaa välittömästi matalammalta vaakasuoraan kohti seinää. Vaikutus on hämmästyttävä: kupolin korkeuksista kajahtaa kuulijan korvaan huilumaisia ylä-ääniä ja samalla alaseinästä vastaa altto. Mutta laulajahan on yksin! Varhaisen keskiajan lauluperinteeseen erikoistunut helsinkiläinen sopraano Pia Skibdahl on totisesti löytänyt esitykselleen aidon tuntuisen paikan…”.
Essi Kiviranta, Aamulehti 19.2.2001

”Skibdahlin ääni on korkea ja kuulas, puhdas ja herkkä, ja se leijuu painottomana holveissa: tulkinta on kuin toisesta maailmasta, johon laulut toki myös viittaavat.”
Antti Juvonen, Karjalainen 23.12.1998

”…Pia Skibdahlin levy lienee ensimmäinen vakavasti otettava äänite, jossa paneudutaan yksiäänisen kirkkolaulun solistiseen esittämiseen.
…Skibdahlin esitykset vakuuttavat kirkkaasti helähtävine yläsävelsarjoineen ja melodiat polveilevat pehmeästi kaartuen. Hän osaa käyttää hyväkseen varsin taitavasti myös äänitystilan akustiikkaa ja jättää äänensä paikoin kaiun kannattelemaksi.”
Risto Nordell, Classica 6/98

”Hildegardin hymnejä, rukouksia ja ylistyksiä on kaivettu viime aikoina esille…lukuisissa konserteissa ja levytyksissä. Pia Skibdahlin CD on näistä ylivoimainen.
…Olennaista ovat toisaalta vapaasti, puheen omaisesti tulkittu neumirytmiikka ja toisaalta pyrkimys yläsävelasteikoista johdettuihin ’luonnollisiin’ moodeihin.
…Tuloksena on hurmaava yläsävelresonanssi, joka toisinaan heläyttää kuuluville huilumaisia sävelenkeleitä. Äänileikkiin osallistuu myös kaunisääninen Paavalin kirkko.
…Skibdahlin äänen kaari kantaa loppuun saakka lepäävistä alaäänistä ylä-äänten välkkyvään akrobatiaan.”
Pekka Jalkanen, Uusi kansanmusiikki –lehti 6/98